Täällä ollaan, vaihteeksi taas...

Olen opetellut uudestaan vanhoja paheita. Tupakkaa on alkanut kulumaan muutenkin kuin baarissa, eikä se miellytä minua ollenkaan. Olen pidättäytynyt polttamasta kotona lasten hereillä ollessa, mutta kun saan heidät makuulle... Niin.

*****

Nyt on aika rock-meininki. Tietokoneen kaiuttimista soi hyvää heviä (sopivasti hiljaa) ja lapset nukkuvat. Isäntä on tietysti maailmalla, mutta nyt jaksan - pitkästä aikaa - kestää sen. Podin kevään aikana ennenkuulumatonta alakuloa, ja nyt alkaa tuntua siltä että pahimmasta on päästy yli. Olen aina tiennyt että suvussa on rasitteena taipumusta masennukseen, mutta vasta nyt olen oikeasti tajunnut miten vaikeaksi voi elämä mennä.

Omituisinta on, että näin teknisen alan ihmisenä tunnen usein tarkkailevani itseäni "sivullisena" ja analysoivani masennuksen tilaa/oikeutusta. Toisaalta se on ehkä pelastanut minut romahtamiselta.

Onneksi minulla on ymmärtävä mies.