Voi kettu sentään että voi olla yksinäistä.

Tänään on kyllä ravannut sukulaisia kylässä, eikä ole jäänyt juurikaan aikaa sääliä itseään tai surra yksinäisyyttään. Huomenna pitäisi pakata muksut autoon ja lähteä vuorostaan itse kiertämään maita ja mantuja.

En minä jaksa!

Toisaalta en jaksaisi olla täällä seinien sisälläkään. Kaikki ne tuntuvat kaatuvan yhtä aikaa päälle, vaikka miten olisi kiire kakkavaipalta toiselle. Sivusilmällä olen huomannut niiden liikkuvan...

Tämä yö, huominen ja vielä yksi yö. Ihan kuin joulua odottaisi.