Vitsailin joskus, että ryhdyn kasvissyöjäksi heti kun kasvatan itselleni satakerran ja pötsin. Totuus on jopa raaempi kuin luulisi.
Olen aina rakastanut hyvän lihan makua. Ei mitään possupihvejä minulle, vaan ehtaa nautaa, mieluiten raakana. Raa'an lihan makuun olen päässyt jo lapsena. Kun tarpeeksi kauan kinusin pöydän reunalla, äiti antoi maistaa raaka lihaa (ja jauhelihaa), ja pääsin veren makuun heti.
Tartarpihvit saavat suuni vettymään, ja verinen naudan sisäfile saa minut kuolaamaan hallitsemattomasti. Mikään ei voi olla nautinnollisempaa kuin raa'an lihan maistelu hyvän punaviinin kera.
Nythän minä kuulostan ihan Lecteriltä.
Todistaakseni kantani menin aikoinaan vierailemaan teurastamoon. Ajatuksenani oli että jos kerran voin syödä lihaa, täytyy minun pystyä katsomaan miten se saadaan "pihviksi". En siis hyväksy mitään tekopyhiä puolitotuuksia. Kävin teurastamossa, järkytyin hetkeksi, mutta vakuutuin siitä että minun kuuluu syödä lihaa.
En märehdi siis vieläkään.
tiistai, 21. maaliskuu 2006