Olen tänään taiteillut ahdistuksen ja paniikin välimailla. Joskus kuopuksen syntymän jälkeen kirjoitin hänen sydämestään, tai tarkemmin sanottuna sivuäänistä. Ultrassa löytyi eteisten väliltä reikä.

Puolivuotiaana hän kävi kontrollissa, jossa todettiin että kaikki on kunnossa. Reikä oli umpeutunut. Ilmeisesti siitä ei ollut ollut hänelle hirveästi haittaa alun perinkään, koska mitään väsymisen merkkejä ei ollut, eikä ole vieläkään. Hyvin tuo hikoilee ja painaa menemään niin että kantapäät vilkkuvat.

Viime aikoina on lääkärintarkastuksissa kuultu sivuääntä. Lääkärit vakuuttavat että se on todennäköisesti ihan "viatonta" eikä ole syytä huoleen, mutta mieltä ei rauhoita ainakaan se että meille varattiin ensi viikolle aika keskussairaalaan sydänultraan ja sen jälkeen erikoislääkärille.

Istuin tänään pitkään saunassa ja tulin silmät punaisina pois.