Vaihdoin aikani kuluksi taas käyttäjäkuvaa. Pääsinpähän käyttämään kuvankäsittelyohjelmaa pitkästä aikaa.

Unenpuute voi ajaa ihmisen hulluksi. Toivottavasti minulle ei käy niin... Papuusi on uskomattoman vaativa pieni lapsi. Tuntuu ettei hän kestä sekunninkaan eroa äidistä, eikä sellaista yhdenkään äidin hermot kovin kauaa kestä.

Esikoinen katseli kiltisti maailmaa sitteristä jos halusin vähän tehdä kotitöitä tai ylipäänsä mitä tahansa. Tämä sankari herää heti jos lasken hänet sängylle, sohvalle, sitteriin tai ylipäänsä mihin vain pois käsistäni, oli hän sitten miten sikeässä unessa tahansa. Ei ehkä ihan joka kerta, mutta tarpeeksi usein, että tulee epätoivoinen olo. Olen koittanut liinaa ja reppua, eikä kumpikaan tunnu oikein toimivan. Niiden kanssa työskentely on kuitenkin aika rajallista (selkäpuolelle en uskalla vauvaa sitoa). Papuusikaan ei tunnu oikein aina tykkäävän niistä. Olo on todella avuton kun toisinaan hän nukahtaa oitis kun pääsee rinnalle "roikkumaan", toisinaan taas aloittaa sydänjuuriaan myöten loukkaantuneena äänekkään protestin.

Esikoinen nukkui kaksikuisena jo pitkiä öitä, ja saattoi tarpeen vaatiessa imaista pullosta reilun annoksen korviketta jos äidiltä ei sattunut juuri silloin tulemaan tarpeeksi maitoa. Papuusi ei pullosta perusta, eikä tosiaan nuku öisin vieläkään juuri kauempaa kuin kaksiviikkoisena.

Tiedän, lapset ovat erilaisia, mutta olen silti ihmeissäni.