Vähän kyllä nolottaa lukea noita vanhoja. Itsekriittinen puoleni ei kestä niitä, mutta periaatteeni on, että kun kerran olen ne sinne laittanut niin siellä saavat olla. Hyvässä ja pahassa. Sitäpaitsi: nehän kuvaavat mielialaani kirjoitushetkellä yhtä voimakkaasti ellei voimakaamminkin kuin suora teksti.
Isännän paluusta tuli mieleeni että esikoisellakin tuntuu olevan ikävä. "Isi!" on tullut suusta tänään useammankin kerran. Kuuntelin uutta levyä...
... jossa laulaja tietysti revittelee paikka paikoin aika mukavasti. Tyttö kuunteli pää kallellaan miehen kantavaa ääntä ja totesi sitten että "isi!". Nauratti, mutta yritin selittää ettei se ole isi joka laulaa. Isäntä on naurattanut tyttöä "hevikiljunnalla" useasti, jostain syystä se on hänen mielestään kauhean hauskaa.
Ai että on ihanaa saada isäntä taas kotiin!
