Jos oli loma sateinen on arki mustempaa kuin ukkosella. Masennus iski taas puskista ja kaikki tuntuu ylivoimaiselta. En pysty hallitsemaan pieniäkään vastoinkäymisiä menettämättä malttiani. Tunteet ovat niin pinnassa ja kuohuvia että vaatii kaiken keskittymiseni ja itsehillintäni että pystyn olemaan lasten kanssa edes miten kuten normaalisti.

*Huokaus*

Sinnittelin päivän tunti kerrallaan, nyt vain odottelen että lapset nukahtaisivat niin voisin rentoutua hetkisen, ehkä antaa sen tipan tulla silmäkulmaan ja olla vaan.